Tunnilla tekemäni Linux-asennus ei ollut ensimmäinen asentamani Linux. Kokeilin ensimmäisen kerran Ubuntua kesäkuussa 2006, kun työkaverini kehui Ubuntua suhteellisen helpoksi Linux-käyttöjärjestelmäksi. Tällöin oli juuri julkaistu Ubuntun versio nimeltä Dapper Drake. Silloinen Linux asennus meni suhteellisen helposti vanhaan IBM T22 läppäriin, tosin pieniä ongelmia esiintyi virranhallinnan kanssa. Olin aiemmin asentanut vain Windowseja, (95,98, ME ja XP), joten asennus oli hieman erilainen, mutta pidin sitä suhteellisen helppona. Esimerkiksi erillisiä näytönohjain tai äänikorin ajureita ei tarvinnut Linuxissa asentaa. Varsinkin se, ettei erillisiä palomuuri- ja virustorjuntaohjelmia tarvinnut, oli todella positiivinen yllätys. Ubuntu on kehittynyt kesästä 2006 suhteellisen paljon. Laite- ja kielituki ovat huomattavasti laajempia sekä visuaalisuus eli esimerkiksi kolmiulotteiset työpöydät ovat mielestäni ohittaneet jo Microsoftin tuotteet. Jopa läppärini suspend ja hibernate toimivat lähes ongelmitta. Olenkin siirtänyt molemmat kotitietokoneeni käyttämään käyttöjärjestelmänä Ubuntua, joten olen hyvin tyytyväinen vapaan lähdekoodin tarjoamiin käyttöjärjestelmiin ja ohjelmiin.
Löysin internetistä levityspaketin nimeltä Linux Mint 3.1 Celena. Se pohjautuu myös Debianiin ja ennen kaikkea Ubuntu Linuxiin, ja se on siksi yhteensopiva Ubuntun paketinhallinnan pakettien kanssa (versiosta riippuen, Celana on Feistyn pakettien kanssa yhteensopiva). Tämän takia se on hyvin samanlainen levityspaketti kuin Ubuntu. Mintin levityspaketti sisältää Ubuntun lailla Live-CD:n, jolla käyttäjä voi kokeilla, kuinka hyvin hänen järjestelmänsä toimii kyseisen paketin ajureilla ja ohjelmilla asentamatta mitään kuitenkaan kovalevylleen. Se eroaa Ubuntusta pääasiasiassa niin, että se sisältää muitakin kuin vapaan lähdekoodiin ohjelmistoja ja ajureita (esim. nVidian näytönohjain ajurit ja Adoben Flashplayerin). Tämä aiheuttaa, ettei kuka tahansa maapallon ihminen voi laillisesti ladata Mintin imagea tietokoneelleen ja asentaa siitä käyttöjärjestelmää, minkä aiheuttaa joidenkin maiden lainsäädäntö. Mintissä on kuitenkin myös positiivisia puolia. Koska se sisältää muitakin kuin vapaan lähdekoodin ohjelmia ja ajureita, soivat esimerkiksi DVD:t ja mp3:set siinä suoraan, toisin kuin Ubuntusta. Tämä helpottaa varmasti myös täysin aloitteleva käyttäjiä, kun heidän ei tarvitse miettiä, miksi mp3:set eivät soi heti asennuksen jälkeen. Se ei kuitenkaan edesauta heidän oppimistaan linuxien parissa, mikä on mielestäni hieman ristiriitaista. Mintillä ei ole myöskään läheskään niin laajaa suomen kielistä yhteisöä ja dokumentointia kuin Ubuntulla. Loppupeleissä on Ubuntu siis mielestäni ehkä kuitenkin paras linux aloittelijalle.
Tero Karvisen Linux-kurssi http://myy.helia.fi/~karte/linux_perusteet.html
Linux Mint Celena julkaisutiedot http://www.linuxmint.com/rel_celena.php/
Copyright 2007 Ari Kuitunen.
This document can be copied under the GNU General Public License version 2 or newer.